Itsepäiset

Nurkkaan puiston sateisen
Alle tutun vaahteran tuo pariskunta istuutuu
Ääreen meren harmajan
Ja päivä kulkee kulkuaan
Kiireissään kuin aika ois
Vain sirpaleita asfaltilla
Jotka viedään kohta pois
Ne viedään kohta pois

Nuo rantapuiston it'sepäiset
Niille riittää syyskuun taivas
Ja sanaton varmuus ikuisesta
Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Toisen silmissä käy häive
Varjo suuren ikävän lyhyt uupumuksen hetki
Eessä vääjäämättömän
Mut usko elämään ei horju
Ja rakkauteen se kasvaa vaan
Kun aika rientää aina uuteen
Syntymään ja kuolemaan
Syhtymään ja kuolemaan

Nuo rantapuiston it'sepäiset
Niille riittää syyskuun taivas
Ja sanaton varmuus ikuisesta
Rakkaudesta se riittää
Rantapuiston it'sepäiset
Niille riittää syyskuun taivas
Ja sanaton varmuus ikuisesta
Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Usko suureen rakkauteen
Sieluun kuolemattomaan elämään ikuiseen
Usko vaan, usko vaan usko vaan

Nuo rantapuiston it'sepäiset
Niille riittää syyskuun taivas
Ja sanaton varmuus ikuisesta
Rakkaudesta se riittää
Nuo rantapuiston it'sepäiset
Niille riittää syyskuun taivas
Ja sanaton varmuus ikuisesta
Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo