Jare Henrik Tiihonen

[kerto:]
Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii
Haluun vaan laulaa rauhassa lauluni
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa
Tuun sellaisena kuin olen, tai en tuu ollenkaan
(x2)

Voin paljastaa, jos lupaat, ettet kerro kenellekkään
Cheek ei ole supermies, eikä Skywalker edelleenkään
Nöyrästi loskas Jarena kohti kevättä tarvon
kunnes illan stagella rotsi levällään taas on
Kun on paha mieli, miettii, onko tää nyt oikee suunta
mut showt on vedettävä, tekohymy jos ei muuta
Aurinkolasit päähän, niin ne ei voi peilaa sieluu
eikä nähdä silmistä ku mulla meinaa kiehuu
Kaikki tuntee apinan, mut apina ei tunne ketään
Ne tulee tsiigaa sankoin joukoin aina kun se vetää (Liiga!)
Mun elämäs on viihdettä, sirkusapinat tuli laittamaan jengiin liikettä
Kakskakkoset pyörii, Chrysler nielee asfalttia
Nää vuodet piinkovan showmiehen kasvattivat
Ketä meitä muita on, voin nimetä jokaisen
Lahja ja kirous, se on vaan et miten sä otat sen

[kerto]x2

Silti joskus tarviin suojapaikan heikkona hetkenä hetkeks
Aurinkolasit toimii peittona edessä, tehden
vähän tilaa hengittää tässä kaupungin vilinässä
Ihmisten ympäröimän etsin rauhaa mun sisimmästä

Vaik oon harvoin yksin, tuntuu yksinäiselt liian usein
Ne ei nää pintaa syvemmälle vaikka oisin ilman kuteit
Ne ei tunne mun paineita, ei tiedä psyykkeest mitään
Ne ei nää sielua, mut väittävät mun myyneen sitä
Niille tää on leikkii, en oo ihminen vaan pelkkä tuote
pelkät kuoret, ja vaik se loukkaa, en mä kuole
Oma valinta, ei kai pitäs valittaa, vaan
keskittyy kuulee historian siipien havinaa, mut
ajan kanssa turtuu, ja kaikkeen kyllästyy
On vaikee saada kiksei mistään, tai ees yllättyy
Kuulostaa pahalta, kun sen näin kärjistää
Mut siltä se kans tuntuu kun ei meinaa pysyy järjissään

[kerto]x2

Jos jaksat kulkee nää neljä minsaa artistin messissä
niin ei tarvii lukee niit haastiksii lehdistä
Onko nekään usein muuta kun sanahelinää
ei niille toimittajille kaikkee uskalla selittää
Oon vainoharhainen, monesti pettynyt
siks en katso aina silmiin ja olen niin estynyt
Vuori muodostuu ja vahvistuu, mies ahdistuu
Pikkuhiljaa tää norsunluutorni valmistuu
Ja mä istun sielä, yksin siellä päivystän (mä oon täällä)
Jospa joku sattuis kiipee ylös pysyy väijyssä
Tuskinpa vaan, oon kai Narkissoksen sielunveli (mis mun peili on?)
Ne väittää, että panssarilla peitän pienuuteni
En voi sanoo koskaan tyhmii ajatuksii ostaneeni
Rakastan järkee, sä voit kutsuu nuoreks Sokrateeksi
Ja voin juoda myrkyn, jos se on perusteltuu
On kai tässä muutenki jo tarpeeks tullu edustettuu

[kerto]x2

Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa
Tuun sellaisena kuin olen, tai en tule ollenkaan
(x2)