Lihan syvyyksiin
Pelko tanssii hymyn laidalla
Iho luiden kaunistuksena
Valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi
Valo pyhin sotajoukoin hiipii
Ihmeen ääriviivaa
Avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi
Toinen tahtoo jatkuvuutta
Toinen hetken kestävän
Toinen ottaa vaatteet pois
Ja toinen riisuutuu
Toinen kasvaa hellyydestä
Toinen käärmevyyhden alla
Hiillos kytee kumpaisenkin
Häpyluiden holvissa
Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata vallattiin
Tässä kuoro laulaa:
"Ei se ennen ollut näin oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin
Lihamme syiden!"
Hiki hioo kasvoluita, hampaat välkkyy
Huuto raikaa
Vettyneillä ohimoilla kaaret sädekehien
Minä tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen
Kannattelemana taakan rajattoman
Armottomuuden
Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata hävittiin
Tässä kuoro laulaa ajasta:
Pian loppu julma, kuten täällä sopii odottaa
Nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin
Joka tahtoo rakkautta mieli
Täynnä pelkkää vihaa herää ludelavit'salta
Nyrkki kauhoo kylmää lihaa
"Ei se ennen ollut näin oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin
Lihamme syiden!"