Näkyvän valon olennot

Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin
Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin

Kaikki puhui meille kieltä ajatonten
Tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään
Maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään

Ja kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton
Sydän levoton ja niin kuin taulu raamiton
Kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton
Sydän levoton ja niin kuin laulu soinniton

Muuttui se maailma, raskaaksi mielemme sai
Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai

Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin
Tuulet riehui vieden lehdet mukanansa
Maailma, se paikka oli
Melkein loppumaisillaan

Ja kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton
Sydän levoton ja niin kuin taulu raamiton
Kun sen ihmeen muistan on mieli rauhaton
Sydän levoton ja niin kuin laulu soinniton