Kiirastulen kerubi
Taas etsii, mutta mitä hän löytää
miljardien kasvojen välistä vaeltaa hän
yhä rankemmin yrittää löytää vanhan ystävän
Etsii minut löytääkseen valheet korvissaan,
etsii minut nähdäkseen viimein kourissaan
Valheet päässään hakkaa,
koskaan ei hän lakkaa
julma katse silmissään
etsimistääni
Etsii tappaakseen,
ei katso taakseen
hän tietää rankaisun
hymyn huulilleen saa vaisun
Ehkä ulkona odottaa
mua autossaan?
Hänen vuokseen paeta saan,
aina uudestaan
Pelko kuristaa kurkussani,
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie
yhä lujempaa helvettiin vie
Hän etsii minut pikkuhiljaa,
kuin kostaja helvetistä
Puhumalla ei asioita selvittää
voi enää vaikka
kaivautuisin maahan
tai piiloutuisin komeroon,
sukeltaisin merenpohjaan
tai aurinkoon
Perässäni kulkee,
pakotieni sulkee,
tuomioni täytäntöönpanon
aika kohta on
Ristin veistänyt hän on,
puuttuu kruunu vaan
valehtelijoiden kuninkaan
päähän, painaa sen aikanaan
Läpi hiljaisuuden
askeleensa kuulen
Pitkä matkani helvettiin
päättyy kohta, luulen niin
Pelko kuristaa kurkussani,
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie
yhä lujempaa helvettiin vie