Perhosii
Kuka se on, jota sä kutsut
Ku öisin sun uniin tulee painajaisii
Ja kuka on se, jolt sä tuoksut
Sekottuu limettiin, valkosiin valheisiin
Tääl ei oo mieles mun nimi
Ääneen et sano, mut silti
Mä nään sen kaiken sun silmis
Päästät irti, kun
Sun kuuluis pitää kii
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?
Sun kuuluis pitää kii
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?
Tyynyllä huomaan toisen hiuksii
Vaik annoin kaiken vaan, mitä pystyin antamaan
Enää ei tarvi salassa kuiskii
Ehkä siltä sä saat sen, mitä tarviitkaan
Tääl ei oo mieles mun nimi
Ääneen et sano, mut silti
Mä nään sen kaiken sun silmis
Päästät irti, kun
Sun kuuluis pitää kii
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?
(Miks mä en oo se?)
Sun kuuluis pitää kii (pitää kii)
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?
Luulin et se, mitä meil on, olis varmaa
Mä annoin kaiken, mitä mä voin antaa
Luulin et se, mitä meil on, olis varmaa, varmaa, varmaa
Sun kuuluis pitää kii
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?
Sun kuuluis pitää kii
Mä oon se, josta sun pitäis saada perhosii
Mun eikä jonkun toisen, sen kuuluis olla niin
Miks mä en oo se, josta sä tunnet perhosii?