Seitsemän Meren Luopio

Ei, löydy käsistä känsiä, en ole soutanut aikoihin
Laivan ja meren karhuna säästän voimani taistoihin
Ei kruunua eikä valtaistuinta, satamat tulta vain tarjoaa
Purjehdus jatkuu, lastiksemme kelpaa kulta ainoastaan

Niin monet matkalla kuolo koppaa
Ajan roistorevohkani surmaan
Nousen laivaan varusteltuun
Veri vetää jo taisteluun

Olemme joutuneet viikkoja ilman ruokaa merellä seilaamaan
Miehet verenhimoiset taas ryhtyneet keskenään kahnaamaan
Kunnioitustako vai pelkoa, sitähän minä tiedä en
Olen edelleen johtaja alla lipun pääkallomerkkisen

Ei meri anna rikkautta, mutta jälkensä se jättää
Uurteet ja arvet noviiseissa kateutta herättää

Niin monet matkalla kuolo koppaa
Ajan roistorevohkani surmaan
Taas nousen laivaan varusteltuun
Veri vetää jo taisteluun