Meidän isä
Meidän isä meni taivaaseen, nyt sieltä sataa leipää
Hän tähdet taivaalle räjäyttää, puhaltelee elämää
Uu-uu-uu-uu
Me lapset ollaan lammaslauma, vallan likaista joukkoa
Isä käskee ja me ryömitään, polvet ruvella möyritään
Uu-uu-uu-uu
Kuolemaa ja elämää pelätään, kuolemaa ja elämää pelätään
Kuolemaa ja elämää pelätään
Veljeni, vanhempi iältään, syntyi kuin sankari sikari suussaan
Kapaloista jo karmea huuto: "Äiti perkele, imettämään
äiti, perkele, imettämään, äiti perkele, imettämään
imettämään, imettämään"
Ja, isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen...
kertosäe:
Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria
He saivat lapsia, tuli ongelmia
Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen
Nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua, se on sekaisin, tahtoo riehua
Sotkee paikan, ja särkee kaiken, äiti voi vain alistua...
Meidän äiti on vanha jo, mutta vielä se synnyttää
Meidän äiti on toista maata, minä vanha sen helmoihin
Miehen täytyy rakentaa, pientä elämää suurempaa
Uu-uu-uu-uu
Äidin rinnoille me rakennetaan, äidin lanteille me rakennetaan
Rakennetaan, pojat, rakennetaan, äiti murtuu, mutta rakennetaan
Isä on hiljaa vintillä, kun lapsi raiskaa äitinsä
Mä panen pääni pensaaseen, isoveli mua anukseen
Valtava karju, vastasyntynyt, nyt jo myynyt äidin ja mut
Nyt jo myynyt äidin ja mut, äidin ja mut, äidin ja mut...
Ja isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen...
kertosäe
"Lähemmäksi maata, sillä muukalaisten magneetti on asennettu
viidakoitten syövereihin, sinne missä Tarzan asui,
kukaan ei tosin tiedä tarkkaan, mitä paikkaa hän mahtoi tarkoittaa.
Erilaiset eläimet valloittavat kaupunkeja: siat, lehmät, kanat, rotat sekä apinat.
Ihmisistä on jäljellä vain muutamia rumimpia..."