Unten Erämaa
Väsyneenä saavun työstä,
valot sammuu ikkunoissa
ja mä lohdutusta kaipaan niin.
Uni saapuu aamuyöstä
hetken saan näin olla poissa,
satumetsiin kuljen kaukaisiin,
estää ei voi yksikään.,
Unta kun mä kauneinta nään,
unta josta suostuisi en heräämään.
Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on
tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.
Kuten lapsi huolta vailla
satumetsän siimeksessä
istun alla ikivanhan puun,
unen kauniin kaukomaille
riemun tunne sydämessä
tieni löydän paikkaan salattuun.
Siellä parhaan ystäväin
kaikki jälleen kohtaamme näin,
nähdä taas mä rakkaani saan lähelläin.
Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.
Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.
Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.
Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.