VII
ANTON PAVLOVICH BELOV
Matkassa tuulen, läpi veden ja sumun
Sinne missä nurmi on vielä vihreää
Ja takana sanojen vielä totuus
Kun sen tuntee, niin luottaa itseen
Ihmismieli kuin linna pirujen
Kaikki portit avaa ja lentää ne pois
Matkassa tuulen, läpi veden ja sumun
Sinne missä nurmi on vielä vihreää
Ja takana sanojen vielä totuus
Kun sen tuntee, niin luottaa itseen
Ihmismieli kuin linna pirujen
Kaikki portit avaa ja lentää ne pois