Äijä ja poika
Kasvot uurteiset mua katsoo
Hän hiljaa naurahtaa
Kun kerron murheistani ja että
Mikä mua ahdistaa
Kuuntelee tarinani loppuun konjakin tyhjentää
Maistaa tuttua makua ja hieman irvistää
Niin kevyt on taakkasi poika
Pienet on murheesi nuo
Hän sanoo ja haaleilla silmillään
Katseen pitkän luo
Sä et ole nähnyt kuolemaa kuin elokuvissa
Et ole nähnyt nälkää
Et paennut luotisateessa
Murhe on se tauti, joka elämääsi nakertaa
Se on taakka, joka sun täytyy tiputtaa
Sun täytyy elää, elää, elää, elää
Vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää
Niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää
Oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää
Älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä
Älä äijäksi it'seäs kutsu
Se liki jumalanpilkkaa on
Siihen titteliin ei riitä maha
Ja parta ruokoton ne sankarihaudoissa makaa
Joka nimen sellaisen saa
Tai veteraanit, jotka tämän maan sai lunastaa
Mutta juhliasi juhli, nyt on sun aikas tuo
Meille malja nosta, se pohjaan asti juo
Sun täytyy elää, elää, elää, elää
Vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää
Niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää
Oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää
Älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä
Sun täytyy elää, elää, elää, elää
Vaikka murheet seuraakin
Elää, elää, elää, elää
Niitä miettiä myöhemmin
Elää, elää, elää, elää
Oot vasta puolivälissä
Elää, elää, elää, elää
Älä koskaan tuskaan tuhlaa päiviä