Krystallomantia
Jonne Järvelä
On liikkumaton, tanssija eessä
soittajan hiljaisen, kantele tulessa
kuin aurinko valoton.
Unessani ilmestyy,
mustalainen krystallomantia
povaa sotaa, raskas rauta rinnassaan,
se ei ruostu koskaan.
Ennustaa, elo on kuin
sota ja ja sää,
nyt suoja on
mutta huomenna pakkanen ja jää
Ei, ei ole syytä kumartaa,
vaikka voisitkin meidät sivaltaa.
Jos kuolemme saisi äiti maa,
mullan kultaisen.
"Ennen oli ennen mutta nyt sanoinkuvaamaton.
Ennen vilja heilui, tyven sopusointuinen.
Ennen oli ennen mutta nyt
rauhaton.
Paha niittää, hiisi hihittää,
vahvistunut taas on.
Idän Igor teurastaa piilostaan.