Leväluhta

Kellun halki harmaan pinnan, sinne minut kantoivat;
syliin tämän varjovirran, jolle minut antoivat.

Ja siellä kevyenä kutsun mukaan muita, etten yksin
ali vesipinnan vaivu: ”kulje kanssa vieretyksin”.
Ja jos on puita näillä rytömailla, niihin kurottaa
se käsi, joka minun rinnan päälle nousta saa.

Kevyt on keijua kevyenä puolen tuolla.
Leuto on leijua kevyenä Leväluhdan suolla.

Vaikea vankina hallita huomisen huoliaan.
Hento on heilua höyhenen kevyenä vaan.

Tulkoon tutut kaikki vastaan, harvat niistä tunnistan.
Täällä kehto keinuu lastaan, laineet käsi keinuttajan.

Ja siellä kevyenä kutsun mukaan muita, etten yksin
ali vesipinnan vaivu: ”kulje kanssa vieretyksin”.
Ja jos on puita näillä rytömailla, niihin kurottaa
se käsi, joka minun rinnan päälle nousta saa.

Kevyt on keijua kevyenä puolen tuolla.
Leuto on leijua kevyenä Leväluhdan suolla.

Vaikea vankina hallita huomisen huoliaan.
Hento on heilua höyhenen kevyenä vaan.