Tuoni peiton alla

Kun musta yö taas saapuu
Silloin poissa on uneni
Sanat toisiinsa kiinni nivoutuu
Ja lujaverinenkin mureni
Kyllä tänne ääntä mahtuu
Sanoi joku mua viisaampi
Mut ei se niin mene, sanat jää elämään
Varsinkin ne, jotka satutti

Tuoni peiton alla on
Ja sielua repii ja paleltaa
Reuna hornan kipukallion
On lähempänä kuin vois luullakaan
Tahdon lentää kauas jonnekin
Jonne ei löydä toinen ihminen
Ihmiset ja maailma on kovia, mutta minä en

Hiljaisuus on kultaa
Mut joskus vaarallista seuraa
Kun yksin oon ja etsin iloa
Kuin heinäladosta neulaa
Irtonaisetkin lauseet
Muuttuvat mustaksi hahmoksi
Joka kasvaa ja kasvaa, ja tajuan
Sen muuttuvan minuksi

Tuoni peiton alla on
Ja sielua repii ja paleltaa
Reuna hornan kipukallion
On lähempänä kuin vois luullakaan
Tahdon lentää kauas jonnekin
Jonne ei löydä toinen ihminen
Ihmiset ja maailma on kovia, mutta minä en