Sinuun painaudun

Vahingossa se kai
kaikki alkunsa sai
porraskäytävässä moikattiin
tuskin puhuttiin
olit silloin ujo niin
ja taisin sitä olla minäkin
mutta syksyn pimeät illat
sut mun keittiööni toi
kuljit yli ne sillat
joita itse en mä voi

Sinuun painaudun
sykkeesi tunnen sun
sinut nään vaikka mä silmät sulkisin
vasten rintaasi painaudun
tuoksustas huumaannun
mielessäin oot minne vain mä kuljenkin

Rakkaus on sattumaa
rakkaus on sokeaa
reittejä sen ennustaa ei voi
kulkee latujaan
noita laitakatujaan
se kohtaloita yhteen silmukoi
ja kun yö on sadetta tuulta
oksat lyövät ikkunaan
ja kun pilvet kalpeelta kuulta
vievät viime valoaan

Sinuun painaudun
sykkeesi tunnen sun
sinut nään vaikka mä silmät sulkisin
vasten rintaasi painaudun
tuoksustas huumaannun
mielessäin oot minne vain mä kuljenkin

Sinuun painaudun
sykkeesi tunnen sun
sinut nään vaikka mä silmät sulkisin
vasten rintaasi painaudun
tuoksustas huumaannun
mielessäin oot minne vain mä kuljenkin

Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin
mielessäin oot minne vain mä kuljenkin
sinut nään vaikka mä silmät sulkisin
mielessäin oot minne vain mä kuljenkin