Pieni elämä

Kuu hopeatoffeeta valuttaa kannusta
Kerrostalojen ylle, katujen alle
Sade langennut nilkuttaa

Tyttö ullakkohuoneessa neuloo ikkunalla
Neulansilmässä keinuu naurava lapsi
Ja odottaa paitaansa

Ilta vierittää helmaansa ylhäällä reidellä
Kun poika saapuu työstä kotiin
Niin väsyneenä
Tyttö pyytää viereensä, poika tulee märkänä
Ja he sytyttävät taskulampun alle peitteensä

Miten pientä voi ollakaan suuri elämä?
Miten pieni voi olla, hei suuresta tehtyä?

Yö katkoo kyntensä asfaltin selässä
Ja valot ja äänet ja taivas kuin täkki
Kaikki on liikettä