Muinaiset

Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan
Kaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat
Tällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien
Joiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö
Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat
Ehkä kuulivat kun tuhon airuet tästä ohi ratsastivat
Kaukana sodasta ja nälästä
Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen
On tänne jäätävä, meitä on niin vähän
Luotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme
Saamme yösijan viereltä kantojen, lehvistä peiton
On turha pelätä virtaavaa vettä
Ei täällä taivaalta sada tuhkaa
Jos et tunne itseäsi pimeässä
Et tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa
Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet
Sanat vuosilta ennen syntymäämme
Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet
Kun tuhannet silmät meitä tuijottavat
Niiden suuntaan kääntyvät päämme
Kohdatkaa muinaiset!
Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten
Ja syntyy itse uudelleen
Kun taivas aukenee ja kastelee maan
Juurtuu kiveen puu jokainen
Niin kaatuvat seinät linnoitusten
Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit
Ruostuvat koneet ajan edestämme päättyneen
Jäävät pohjaan laivat unohtuneet
Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen
Hetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet
Palaavat maahan pyhät kirjoitukset
Kohdatkaa muinaiset!
Kohdatkaa uusi maailma!