Olen kuullut merestä
Jos eksyn maailmasta ja harhailen metsään pimeään
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta
Kaikki on ehkä vain satua tahdon sen omin silmin todeta
Jostain kantautuu laulu tuo kauan sitten unohdettu sävel
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan
Jos vajoan kuin oisin unessa on mukana kipinä toivoa
Pitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksi
Silloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minua
Jostain jonka unohtanut olin kauan sitten kadotin sen
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista
Oon kuullut merestä niin kauniista ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan
Ei oo koskenut pohjaan