Aikaan sinikellojen

Aikaan sinikellojen näänkö sun, tiedä en?
Kuin kevät ois tää mulle viimeinen,
juuri niin vietän sen.

Aikaan sinikellojen ehkä sua suutelen.
Mut hetki jos tää oiskin viimeinen,
tahdon nyt kaiken sen.

Jo häipyi eilinen kuin tuuli aromaan,
ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.
On ainut todellisuus nyt ja tässä näin
sekä sinä siinä mun lähelläin.

Ei ole olemassa toista elämää,
vain yksi vaatimaton tähdenlento tää.
Mut lailla auringon se tovin palaa vois,
vielä vierellä sen jos toinen ois.

Ne sinikellot aina yhä uudestaan
saa käydä kukkimaan.
Mutta niin ei tapahtuvan toisille näy,
pian ohitse ne hetket käy.

Aikaan sinikellojen näänkö sun, vaiko en?
On kevät kenties meidän viimeinen,
tahdon nyt kaiken sen.

Aikaan sinikellojen näänkö sun, tiedä en?
Kuin kevät ois tää mulle viimeinen,
juuri niin vietän sen.

Aikaan sinikellojen ehkä sua suutelen.
Mut hetki jos tää oiskin viimeinen,
tahdon nyt kaiken sen.

Jo häipyi eilinen kuin tuuli aromaan,
ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.
On ainut todellisuus nyt ja tässä näin
sekä sinä siinä mun lähelläin.

Ei ole olemassa toista elämää,
vain yksi vaatimaton tähdenlento tää.
Mut lailla auringon se tovin palaa vois...