Hän Uskoi Tuuleen

Kerran elämässäs tapahtui kaunista
outo mies lepäs vuoteessas
aamuun ehti kadota
enkelten tietä vierelles hänet toi
tähtikirkasta yötä muistat
vieläkin se soi

Ihonsa kuin silkkiä
ääni samettii
hiljaiset sanansa lohduttivat sua niin
silmät kekäleinä pimeässä
tunsit olleesi ennenkin siinä sylissään

Hän uskoi tuuleen
uskoi tuleen
uskoit hänen luoksesi tulleen
meni jo, eikä tule uudelleen
hän uskoi tuuleen

Monta vierasta miestä vuoteessas on nukkunut
pienestä itsestään unissaan puhunut
sä näät unta vain tuosta yhdestä
joka mukanaan vei osan sydämmestäs

Hän uskoi tuuleen
uskoi tuleen
uskoit hänen luoksesi tulleen
meni jo, eikä tule uudelleen
hän uskoi tuuleen

Lehdet puun kuin tulessa
syyskuun tuulessa
syksyksi vaihtuu kesä
nopeasti haihtuu elämä

Tänä yönä poltat huoneessasi kynttilää
ulkona tuulee ja myrskyää
vaikeaa on kyyneltä pidättää
muistellessasi tähtikirkasta yötä

Hän uskoi tuuleen
uskoi tuleen
uskoit hänen luoksesi tulleen
meni jo, eikä tule uudelleen
hän uskoi tuuleen

Hän uskoi tuuleen
uskoi tuleen
uskoit hänen luoksesi tulleen
meni jo, eikä tule uudelleen
hän uskoi tuuleen
hän uskoi tuleen