Kaamoksen kansa vaeltaa

Lävitse taivaan pilvien
liiteli pääskynen.
Taivas jo kaartui yllä sen
hohtavan sininen.
Riemusta hehkui kaunis maa
kirkkaassa puvussaan.
Eilisen synkkää maisemaa
ei enää ollutkaan.

Tunturin kukka, syksyn puu
aurinkoon kurkottuu.
Rakkaus hoitaa, lämmittää.
Rakkaus meihin jää.
Murhe ei saata sammuttaa
liekkiä hehkuvaa.
Meissä soi laulu ikuinen
luottamus Kristukseen.

Katsokaa, kuunnelkaa,
sitä vettä virtaavaa,
joka kaiken uudistaa!
Laulakaa, rukoilkaa,
häntä joka luotujansa rakastaa.

Kansaansa Herra johdattaa,
riemusta laulaa maa.
Yksinäiset ja itkevät
joukkoon jo liittyvät.
Taivasten valtakunnassa
aarre on piilossa.
Kristus on lähde kaipauksen,
lohdutus ikuinen.

Kaamoksen kansa vaeltaa,
liekkiä kuljettaa.
laulu soi keskeneräisten,
pienten ja heikkojen.
Kristuksen armo koskettaa
arkaa ja uupuvaa.
Jumalan kansa vaeltaa
suuntana taivaan maa.