Intialainen Enneuni
mä herään keskel yötä intiassa
mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan
ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa
ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan
mä olin tullu siin unes käymään suomes
mul on ikävä kotii ja niin ikävä sun luokses
teen mitä vaan vuokses
ei oo nähty pitkään aikaan
ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa
mä sanon: mä tiedän et tää on unta kato vaikka
aloin ottaa pois paitaa ku unessa se ei haittaa
me oltii ilman vaatteita keskel katuu
mä pakenin satuun ku tää todellisuus sattuu
mä lensin ilmaan et sä tajuisit varmasti
et tää ei oo todellista vaik itelleni varmaan
koitin selitellä et mun mieli palaa intiaan asti
aamuun jossa tääki perustuu kai karmaan
mä suutelin sua ku me seisottiin alasti aleksanterinkadul
mut sä suutelit mua jotenki paljo vähemmä rakastavasti
vaik daram salasta asti olin tullu sun luo
mä kysyin: etsä enää tykkää tosta
sä vastasit et tykkään mut se ei ollu totta
mä tunsin sun eleet paremmi ku kukaa koskaa
ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta
ja siin mä makasin, takas delhissä
otin silmät sikkurassa kännykän penkiltä
ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä
ja mä tekstaan et ootsä viel ees hengissä
sä vastaat, meiän pitää puhuu tosiaa mut kasvotusten
sitku sä tuut sieltä kotiin taas
mitä toi tarkottaa mä säikähdin tosissaan
mun sydän hakkaa hulluna vaik se on kai jo osissa
en mä voi venaa, päästä mut pälkähästä
onko tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä
mä odotan, odotan, odotan onneton ja sä vastaat vaan lyhyesti: on
likasen lakan alla kaukana kaikesta tähä ei voi jäädä
palaaminen on vaikeeta
pysähtyy riksat ja lehmät ja muut
vaik takas tulisin, en takas tuu
likasen lakan alla kaukana kaikesta tähä ei voi jäädä
palaaminen on vaikeeta
se mistä lähin ei oo olemassa enää
sama maa muttei venaamassa ketää
mä en tiedä selviinks mä himaan intiasta
oon kestäny tän kaiken paskan aamukammasta
piikkei repimäl on takas kiire sylii
tää meni iha yli, en ymmärrä sua hyvi
ollaan selviytyjä tyyppei, ei selvittäjä tyyppei
ja ehkä me ei vaa onnistuttu selvittää niit yhtei
jotka paino ja paisu
mut ennen ku lähdet kerro näitkö saharassa maailman kirkkaimman tähden
kerro mitä kävi, moikkaa mua mun unessani
me ei puhuttu sanaakaa mun takasi tullessani
eikä puhuttakkaa varmaa enää koskaa
joskus jotain kaunista voi hautautua roskan alle
ja kai sä muistelet mua silti iha hyvällä
sisimmässä syvällä, en oo aina susta jyvällä
ja millo minnekki tie tää kulkee
nii takas voi palata aina ku silmät sulkee
likasen lakan alla kaukana kaikesta avaa mun silmät ehkä ihan aiheesta
riksat jatko taas pärinää
vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriiän