Nimikivi
jotain on, jotain on tässä niin helvetin väärin
kun sumenee, taas pakenee päästäni järkeni ääni
revit minut pois, täältä viet
näiden kattojen ylle
sanot: maailmani reunat on rakennettu
on mun nimikivi kirjattu
isän viereen paikkakin jo varattu
voitko kuulla minun huutavan
siinä yhä saa sukunimi lukea vaan
tarinasi, kohtalosi kuin rintalasta tätä ruokkii
ja painaa hakkaavaa sydäntäni epätahtiin
joka ainut lyönti lasketaan meillä niin huolella
ettei yhtäkään voi tuhlata ohilaukauksiin
on mun nimikivi kirjattu
isän viereen paikkakin jo varattu
voitko kuulla minun huutavan
siinä yhä saa sukunimi lukea vaan
ei mua vielä ole haudattu
vain sukunimi kiveen hakattu
vielä sinut täällä muistetaan
ei tarvii tulla luoksesi hakemaan
sydämenlyönnit ostaa mulle aikaa