Kummallinen mies

Minä muistan lapsuudesta sen miehen
se oli vanha sotamies ja varmaan sankari
sil oli takanansa taakkoja outoja
kun se kummallinen mies, kun se kummallinen mies
kun se kummallinen mies ei juonut koskaan viiniä

Me kuultiin nauttineen sen miehen
joskus elämän iloista tavallisista
se oli kuninkaana elänyt kai aikansa
kun se kummallinen mies, kun se kummallinen mies
kun se kummallinen mies ei juonut koskaan viiniä

Kuka tietää miten kävi miehelle
joka poltti piippuansa aina miettien
sil oli aidot naurunaiheet aika kaukana
kun se kummallinen mies, kun se kummallinen mies
kun se kummallinen mies ei juonut koskaan viiniä

Se mies oli varmaan nähnyt jotain suurempaa
ja se mies eli siitä vieläkin oikeeta unelmaa
se mies joka meidän talomme pihassa tunnettiin
oli varmaan oikeesti oppinut mies

Joku oli vain unohtanut miehen
se oli lujaa elänyt sen oman nuoruuden
mut se jätti jälkeensä vain meille muiston sen
kun se kummallinen mies, kun se kummallinen mies
kun se kummallinen mies ei juonut koskaan viiniä
kun se kummallinen mies ei juonut koskaan viiniä