Ainiaan

Synkän polun varrelta löysin
valon pilkahduksen pimeään
kohtaloon uskoit sä täysin
silloin tiesin, luotasi herään

yliluonnollista, monta kosketusta
tunsin kuinka hengitit syvään
siihen hetkeen ikuisuuteen
tahdoin jäädä lepäämään
suojaasi painoin mä pään

kuin aikanaan
en huku harhaan
vaan löydän sun luo
tänne kuulun ainiaan

varjot väistyi huolet aamun kajoon
kuoli pahat puolet sinun valoon
ja kun siivelläsi saavuin kotiini tyhjään
se ei tuntunut kodilta enää

kuin aikanaan
en huku harhaan
vaan löydän sun luo
tänne kuulun ainiaan

ja kun aikanaan
minä nukun ainiaan
ei pelota tuo
sut löydän ainiaan