Melankolia

Onni ikuinen
kaiken luvaten
mutta niin vain mieli muuttuu
vaikka saatkin sen
uuden avaimen
silti aina jotain puuttuu

itseni hukkasin vallassa sun
sitä kavahduin
koristin kukkasin mieleni mun
kunnes havahduin

melankolia
et sä voi mua koskettaa
enää milloinkaan
missä valo loistaa
siellä on mun Shangri-La
sinne sulle ei oo astiaa
melankolia

sitä kadu en
mitä muista en
tässä hetkessä on mun totuus
tunnen vapauden
olon kevyen
hiljaisuus on mun autuus

joskus se koittaa kiinni pitää
kurkottaen sisimpään
mutta ei se mua hallitse enää
siinä pidän mun pään

melankolia
et sä voi mua koskettaa
enää milloinkaan
missä valo loistaa
siellä on mun Shangri-La
sinne sulle ei oo astiaa
mussa sulle ei oo astiaa
melankolia