Virta venhettä vie

Virta venhettä vie mihin päättyvi tie
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa
Mikä ihminen on virvaliekki levoton
Ja hiekka heljä riiteleepi jalkaa
Yks' syntyy meistä riemuun
Ja toinen murheeseen
Ja kullakin on kellonsa pohja sydämen
Kun se seisahtaa niin kuolon aika alkaa

Virta venhettä vie mihin päättyvi tie
Niin synkehinä synnit, ne uhkaa
Hetken hehkuvi mies sitten tummuvi lies
Jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin
Ja poika perii kehdossa synnit isänkin
Jaha rinta täys on ruumenta ja ruhkaa
Mihin päättyvi tie virta venhettä vie
Koko maailma mun purressani läilyy
Meri ääretön, o etkö joudukin jo
Suur' suvantoni jossa pilvet päilyy
Ois aika maata sunkin, jo suuri Jumala
Ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea
Katso kuinka kuolon varjot häilyy

Virta venhettä vie mihin päättyvi tie
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään
Meri, taivas ja maa kaikki kaik' katoaa
Kuinka säilyisi sielu ihmisenkään
Mut' unessa niin armas on ajatella noin
Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
Ja huomentuulet tuntureilta henkää

Vaiko valhetta lie virta venhettä vie
Mä luulen, kerran maailma herää
Susi lammast' ei syö veli veljeä lyö
Eikä miesi tahdo tapparan terää
Mut kaikki kauniit aatteet
Mi' täällä aatellaan
Ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan
Siis ihanteita ihminen kerää
Virta venhettä vie vaiko valhetta lie