1939 [Vain elämää kausi 11]
Kuin puinen lumihiutale lastu karkaa tuuleen
Hän veistää kehdon lapselle syntymättömälle
Korpiselle maalle hän antaa elämänsä
Ja tammipuuhun kaivertaa syvän ikävänsä
On jouluyö vaan tykit nuo
Ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan
Hän muistaa talon kylätien
Syksyn varjon siellä
Kun kulki loppuun marraskuun
Kävi käsky mennä nyt päällä järven jäätyneen
Hän katsoo ikuisuuteen
Ja näkee taivas näkee kun yli rajan kulkee
On jouluyö vaan tykit nuo
Ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan
Hän näkee tupaan lämpimään
Kun laukaukset raukee
Hän näkee kehdon keinuvan
Kun silmänsä nyt sulkee
On jouluyö vaan tykit nuo
Ne taukoomatta pauhaa
On jouluyö vaan sotilaat
Ei saaneet joulurauhaa
Vaan vielä tulee joulu kun luonas olla saan
Ja päivä ilman sotaa me silloin kohdataan
Vaan vielä tulee joulu kun rauha peittää maan
Ja päivä ilman sotaa mä kotiin tulla saan
Mä kotiin tulla saan mä kotiin tulla saan