Ei syntiä sen kauniimpaa

Hän ajatuksijansa öisin pöydän
Reunaa ees taas
Vierittää jos ei se oikein oo
Ei oo se väärin sieluansa siedättää
Se häntä syö, kun sydän
Lyö ja rikkoo, loukkaa, haavoittaa
Voi kieltää, vaan ei välttää
Eikä saada laantumaan
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan
Hän elämänsä hauraan langan päässä
Tuntee ees taas häilyvän
Ja tutun turvallista suunnitelmaa
Vieraan vaaran väijyvän
Ja kenen syy, jos kaiken
Myy ja elää, nauttii, uskaltaa muut kieltää
Hän vain ilman niiden lupaa rakastaa
Ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan ei syntiä sen kauniimpaa!
Kun lempii, vaikkei saisikaan
Kun kaipaa, vaikkei kuuluisikaan
Onneen halkeaa ei syntiä sen kauniimpaa
Kun tuntee, vaikkei saisikaan
Kun ei vain usko ainoaankaan
Julmaan jumalaan ainooaankaaan